On ollut varsin laiskaa tämä minun kirjoitteluni viime aikoina... Eipä meille sen kummempia kuulukaan, pari näyttelyä Pöystillä (EH, toisessa ERI, SA, AVK3), yksi verijälkiharjoitus (Tyyne loisti, Pöysti ei) ja kerran käytiin koeluolilla; molempien koirien eka kerta, ja pakko sanoa että meidän pikku halipusikoirista kuoriutui siell aikamoisia petoja! Oli hieno kokemus.

Eilen meidän laumassa tapahtui pienimuotoinen mullistus, kun Tassutarhalainen Fani, 7-vuotias ajokoira-saksanpaimenmix muutti meille sijaiskotiin etsimään uutta, pysyvää kotia. Fani ei ole ollut juuri laisinkaan muiden koirien kanssa tekemisissä, ja sitä kuvailtiin niiden kanssa hiukan araksi, äärettömän ihmisystävälliseksi sekä kiltiksi. 

Ensimmäiseen päivään sisältyi tietenkin kaikkea jännää. Tyyneen ja Pöystiin Fani tutustui hiukan jo tarhalla, jotta nähtiin, tulevatko ne toimeen hyvin. Reilun puolen tunnin automatka sujui täysin ongelmitta, ainoa, joka otti "kierroksia" oli Pöysti. Kotona päästin kolmikon piha-aitaukseen juoksentelemaan, josta Fani nautti silminnähden. Hyvin mahtuivat kaikki samaan pihaan, ja Fani tajusi, että Pöystille saa ja pitää ärähtää hiukan, jos se käy liian innokkaasti iholle. Koirasta lähti valtavasti karvaa, joten otin harjatkin esiin. Fani antoi harjata todella nätisti, ainoastaan paikalla pysymisen kanssa oli hiukan ongelmia, kun mieli paloi leikkimään uusien kavereiden kanssa ja haistelemaan pihan tuoksuja.

Sisällä oli hiukan rauhatonta lähinnä Pöystin takia, se kun käy aina vieraiden koirien kanssa ensimmäisen päivän pikkuisen kierroksilla eikä malta rauhoittua ollenkaan. Fani leikki hiukan, ja välillä komensi Pöystiä rauhoittumaan, ja hetkittäin meillä olikin ihan rauhallista. Fani itse oli ensimmäisestä päivästä lähtien todella rauhallinen sisätiloissa, vaikka leikki, se ei ollut mitään hillitöntä riekkumista ja vaikka uteliaana seuraa ihmisten touhuja, ei tunge kumminkaan iholle jatkuvasti vaan rauhassa seurailee tapahtumia vierestä. Meidän 6-vuotiaasta pojasta ei ole ollut moksiskaan. 

Lenkkeily sujui myös mainiosti, lenkitin koko lauman yksin. Alkuun Fani veti hieman, mutta tasaantui nopeasti ja oli helppo hallita. Koiria ei sattunut vastaan yhtäkään. Huomaa, että Fanille on juteltu paljon, ei-sana keskeyttää toiminnat myös sisätiloissa heti, "mennään nukkumaan" saa koiran rauhoittumaan paikoilleen jne. Imuria rouva vierasti hieman, ja jopa haukahti sille pari kertaa. Rankka päivä päättyi vielä pesulla käyntiin, otin Pöystin mukaan kylppäriin henkiseksi tueksi. Fani oli kauhuissaan tilanteesta, mutta antoi pestä itsensä nätisti; pari kertaa sitä piti kylläkin "hinata" lähemmäs suihkua kun houkuttelemalla ei suostunut tulemaan. 

Meillä koirat nukkuvat alakerran ja yläkerran välisessä rappukäytävässä porttien välissä, tilassa on pari reilun kokoista tasannetta puolivälissä ja ylhäällä. Ajattelin laittaa kaikki siihen nukkumaan, sillä alakerrassa on lastenhuone, johon en halua koirien menevän yöllä rapistelemaan, enkä myöskään huoli niitä oman allergiani takia yläkerran huoneisiin. Fani kuitenkin selvästi hieman pelkää rappusia, eikä suostunut rauhoittumaan rappuun. Pelostaan huolimatta kulkee kyllä tarvittaessa ylös ja alas portaita. Laitoin sitten Fanin pedin yläkerran käytävään, ylemmän portin ja meidän huoneen välille, ja vieraspatjan meidän huoneen ovelle "portiksi". Siihen hän rauhoittui oikein nätisti, ja oli heti talon tavoilla; mies lähtee aamuvuoroon niin varhain, että jättää vielä koirat nukkumaan ja mie sitten herätessäni ruokin ja ulkoilutan ne. Fania ei pätkääkään häirinnyt, kun isäntä häippäsi alakertaan vaan jäi tyytyväisenä jatkamaan vielä uniaan. 

Tänään on oltu kotosalla aamupäivä ja koirat ovat jo tosi rauhallisia kaikki. Iltapäivällä ne jäävät keskenään pariksi tunniksi, uskoisin senkin sujuvan ihan ongelmitta. =)