Niin vain on tämäkin blogi jäänyt liian vähälle päivittelylle, johtuen päivittelijän kiireistä... Kokopäivätyön lisäksi kun aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa, ja vielä tykkää vähän harrastaakin ja perheestä löytyy koirien lisäksi myös lapsia, alkaa aika olla melkolailla kortilla.

Rouva Tyyne on ollut hiukan huililla. Viime kuussa alkoi yskiä sellaista kuivaa yskää, ja minähän nopsasti diagnosoin syyksi matoset, kaivavat kuitenkin pihassa ja metsissä kaikki sonnat läpi, ja viimeksi keväällä oli madotettu niin olisikos tuo nyt ihme ollut. No, madotuspäivänä tehtiin vähän normaalia reippaampi lenkki, hölkäten pitkästä aikaa, ja sitten illalla matolääkkeet naamariin - siitäkös riemu repesi... Koiraparka yski ja oksensi valkoista vaahtoa, yski niin, että kun joi, oksensi aivan samantien. Josta sitten heräsi vihdoin epäilys jotta olisikos kyseessä kumminkin ihan perusyskä, rokotuksista huolimatta, onhan niitä pöpöjä monenlaisia. Että olisi villiintynyt tuosta hölkkälenkistä.

Muutama päivä otettiin rauhallisemmin, ja yskä katosikin. Eleltiin normaalia elämää lenkkeineen, kunnes viime lauantaiaamuna tuli jälleen raju yskäkohtaus. Koira kuitenkin on muuten ihan normaali, ei lämpöä, nuhaa, väsymystä. Päätin kokeilla vanhaa lääkettä valkosipulia, ja nyt on lauantaista lähtien syötetty kynsi päivässä ruuan joukossa. Tänään on jo neljäs päivä kun koira ei ole yskinyt laisinkaan. Toisaalta se on myös levännyt lauantaista asti, ulkoillut vain pakolliset pissalenkit, sillä kun minun matodiagnoosini oli väärä, tein pessimistinä uuden diagnoosin, sydänvian. Eläinlääkäriajan varasin maanantaille, ja sinne asti nyt huilaillaan joka tapauksessa. Saa tutkia sydämen ja muut mahdolliset vaihtoehdot, vaikka koira onkin jo oireeton. Hukkareissua ei joka tapauksessa tule, koska jos vikaa ei löydy, saa rokottaa Tyynen samalla.

Pöystin kanssa ollaan erikoisnäyttelyn jälkeen kotoiltu ja tokoiltu, seuraava näyttely on mahdollisesti 5.2. Miehikkälän ryhmänäyttely. Erikoisnäyttelyn tuliaisina oli EH, arvostelu muuten hyvä, mutta koska tuomari tykkäsi (ja kasvattaa itse) "showlinjaisia" mäykkyjä, oli hänestä meidän 9,5-kiloinen liian pieni ja karvaton. Jännää kun kolme edellistä tuomaria ovat juuri kokoa ja turkkia kovasti kehuneet.  Laitan senkin arvostelun tuonne omaan osioonsa, kunhan joskus on aikaa sen verran.

Tokossa on edistytty aika kivastikin, jopa luoksetulo koirakujassa on onnistunut ja koiran siis uskaltaa laskea kentällä jopa irti. Itse pitäisi ehkä reipastua vähän tuon kotona treenaamisen suhteen, meidän kotitreenit taitaa rajoittua lähinnä siihen ruuanantohetkeen... Nyt on koulutukset joululomalla tuonne tammikuuhun saakkaa, saas nähdä paljonko pakkaset sotkee touhuja silloin. '

Tällaista siis meille, koitan ensi viikolla päivitellä eläinlekurikuulumisia. Mukavaa joulunodotusta lukijoille!