Kevättä rinnassa siis nuorella miehellä. Tehtiin eilen miehen ja koirien kanssa kunnon metsälenkki, pitkät pätkän metsäautotietä ja pikkuisen umpihankirämpimistä pellon poikki. Koirat nautiskelivat vapaudesta ja sulan maan hajuista, oikein nätisti ja asiallisesti, kunnes Pöystiltä katosivat korvat. Molemmat. Ja ehkä järkikin samaan aikaan. Kolmesti. Ei se kai varsinaisesti minkään perään lähtenyt, tai enpä ole tuosta ihan satavarma, mutta ei kuitenkaan mennyt kauas, ja hetkisen kuluttua palasi aina takaisinkin. Nolona. Erittäin tietoisena siitä, että nyt ei mennyt ihan oikein. Kolmannen kerran jälkeen totesin, jotta jaahas, nyt on herran vapaus ohi. Narun jatkeena sai talsia loput metsälenkistä Tyynen kirmaillessa vapaana.

Tänään oli päivä uusi, kävin hölkkälenkin tekemässä koirineni, ja sopivassa paikassa kaukana autoteistä löysäsin taas irti kumpaisenkin. Ja kas, mallikkaasti toimivat molemmat. Erityisvalvonnassa on kyllä nyt tuo pikkupiru, ja vaikka en henk.koht. flexeistä välitäkään, niin sellainen metsälenkkejä varten hankitaan, mikäli tuo hölmöily ottaa jatkuakseen. Vähän väliä testaillaan vapaana ollessa kuuloelimiä kutsumalla luokse, ja aina palkataan ruhtinaallisesti kun pää toimii.

Hölkän jälkeen olivat molemmat koirat selkäänsä myöten kurassa. Tyynelle riittää normaalisti ihan vaan pyyhkeellä puhdistus, lyhyestä turkista tuo kaikki moska irtoaa niin paljon helpommin. Pöystin kanssa on mentävä suihkun kautta joka ulkoilun jälkeen näillä keleillä. Nyt oli mammakoirakin niin likainen, että opastin molemmat kylppäriin, ja ihan sampoopesut tein molemmille. Enpä edes muista, milloin Tyyneä olisi viimeksi pesty... Föönin kanssa kuivailin sitten Pöystin, ja voi sitä reppanaa, kun pelkää ihan kamalasti! Tyyne on vaan sitä mieltä, että ihanaa, lämmintä ilmaa, mutta Pöystiparka vaan tärisee peloissaan... Ja vaikka pinta-ala ei ole suurensuuri, ei homma ihan sekunnissa ole ohi. 

Oli sitten muutenkin siistimispäivä, leikkelin ylimääräiset karvatursakkeet tassujen alta ja ammattilaisella käytiin siistiyttämässä näkyvät puolet varpaista. Nyt taas näkyy nätit tassut. Ja mitäpä ei nainen tekisi koiransa eteen; olin ostanut harvennussakset enkä ole koskaan moisia käyttänyt, niin testasin niitä sitten OMIIN hiuksiini, ennen kuin uskalsin koiraani koskea niillä! Tyyne kosti suihkureissun minulle pissaamalla ison lammikon keittiön matolle joten pääsin sitten mattopyykillekin... Nyt on mukavan väsynyt kaksikko lähdössä anoppilaan yökylään minun painellessani töihin.