Eilen oli laiska päivä. Koirat riekkuivat onnellisina, kun lapset kotiutuivat iskäviikolta, ja otettiin Pöystin kanssa paikallaoloa keittiössä; istuen, maaten, seisoen. Kaikkia kerran. Ja yksi luoksetulo. Koiruus oli hieman poissaoleva, mutta muuten toimi oikein kivasti.

Tänään käytiin sitten puolisen tuntia hölkkäilemässä, johon päälle pihassa paikallaoloa istuen ja maassa. Poistuin noin remminmitan päähän, laskin hitaasti kymmeneen ja palasin. Istuen onnistui heti, maaten joutui ottamaan pari pikauusintaa, että koira nousi vasta vapautuksen jälkeen. Yksi luoksetulo siihen lisäksi, matkaa ehkä pari metriä. Onnistuen heti ensimmäisellä kerralla. Ja mikä parasta, Pöysti seurasi kolme askelta kontaktissa!! Hieman turhan riehakkaasti mutta se on NIIN paljon parempi kuin tuo ylenpalttinen flegmaattisuus, että minä olin ihan onnesta soikeana. 

Sisällä tehtiin sitten "makkarajälki". Koirat portin taakse, olohuoneesta keittiöön muutamien metrien mittainen makkarantuoksuinen polku, "maalissa" köntti sitä samaista koiranmakkaraa palkintona. Ensin Pöysti, se vähän hämmentyi ensin, mutta minusta ainakin näytti siltä, että hoksasi jutun kyllä ja sitten taas kehuttiin. Tyyne parka joutui odottamaan sen muutaman hetken portin takana yksinään, ja päästessään sieltä pois, oli vaan niin onnessaan ettei malttanut keskittyä ollenkaan. Miten kuten, hyvällä mielikuvituksella, sai kuviteltua sen seuranneen edes osittain jälkeä.  Huomenna sitten uutta jälkeä kotosalla, ja jestas että täällä odotetaan lumien sulamista!