Tai no,. monikko on tässä yhteydessä melko turha. Tyynelle kun on se ja sama, onko meneillään kesä vai talvi. Paitsi lämpötilan suhteen kesä on tietenkin parempi. Eipä ole montaa sellaista päivää ollut, etteikö rouva hakeutuisi edelleen aurinkoisimmalle paikalle, mitä talosta löytyy, hellerajojen paukkumisesta huolimatta. 

Pyöräilemään en tuota metallinivelkoiraa uskaltanut tänään ottaa, kun lähdin Pöystin kanssa kokeilemaan tuon urheilulajin sujumista. Mies toi minulle koiran tallille, josta kotimatkaa on melko tasan neljä kilometriä. Koira olisi alkuun juossut ihan päätöntä vauhtia, ja huolimatta siitä, että sitä aika reilusti jarruttelin ja koitin vauhdin pitää tasaisena, se hyytyi puolivälin paikkeilla tyystin. Vaan eipä hätää, tekaistiin siinä ihka oikea makkarakori, siis koira pyörän etukoriin ja matka jatkui! Veikkaanpa, että tätä on reenattu edellisessä kodissakin, sen verran rauhallisesti ja mallikkaasti korissa matkustaminen herralta sujui.

Kummankin koiran yhteisenä harrastuksena mainittakoon puolikypsien karviaismarjojen syöminen. Uimiseen taasen löytyy kummaltakin se oma, persoonallinen tyylinsä... Tyyne osaa uida, mutta inhoaa vettä. Minä sen uimistaitoa olen ylläpitänyt siltä varalta, että joskus vaikka tippuu laiturilta, ja uihan se, kun veteen laitetaan. Parin metrin matkaa korvat melana ja peppu pinnalla kuin ankalla. Pöystin tyylistä taas ehkä kuva kertoo enemmän kuin nippu sanoja, ja se kuvahan tulee tässä!