Kävinpä torstaina tekemässä koirille verijäljet. Pöystille lyhyen, ehkä parinkymmenen metrin jäljen, ja viimeksi hyvin lyhyellä jäljellä toimineelle Tyynelle reilu 200m jäljen yhdellä kulmalla.

Ensin Pöystin vuoro. Vein jäljen päähän broiskupullia luun lisäksi, viimeksi kun maalissa olleet namit eivät herralle maistuneet. Hyvällä tahdolla voisi sanoa, että jälkeä seurattiin jo paremmin, kuin viimeksi. Maalin broileripullatkin maistuivat ja kehuja sateli. Sitten Tyyne. Jälkivaljaat aiheuttivat innostusta ja minä jo olin myös innoissan, että tämähän menee kivasti. Aloituspaikkaa haisteli häntä vispaten - ja lähti täysin väärään suuntaan. Ohjailemalla sain sen suunnilleen jäljelle, sitten kulma, ja yli. Takaisin jäljelle ja kyllä oli tuskan takana, että päästiin maaliin. Läheisen pihan koira häiritsi rouvaa haukkumisella ja metsän hajut kiinnostivat enemmän, kuin verijälki pellolla. Mutta lopulta saatiin pullat naamaan.

Nomutta, tämäpä oli vasta kolmas treenikerta, joten harjoituksiahan myö jatketaan. Iltalenkiksi käytiin vaeltelemassa viitisen kilometriä hienoissa jylhissä metsämaisemissa kiipeillen, ja olipa miulla vaan väsyneet koirat illalla!