No niin, täällä on yskästä päästy. Merkkailukin on loppunut. Huomasin, että samoihin aikoihin kun sisälle merkkaaminen alkoi, kävi Pöysti "säännöstelemään" pissin määrää ulkona. Siis normaalisti, kun lorauttaa ekat pissit ihan kunnon satsin, niin ei tehnytkään sitä ollenkaan, kunhan ruikki. Julma mamma vähän säännösteli (entisestään) sitä, kuinka paljon ja intensiivisesti saa ulkoillessa haistella ja kas kummaa, hommahan alkoi toimia. Tietenkin koirat saa haistella, mutta Pöystin kohdalla kun huomaan, että alkaa olla liian herkku tuoksu, niin matka jatkuu samantien. 

Kun on ollut vähän tai ei yhtään lunta, on piha-aidoissakin korkeus riittänyt ja sallinut koirille vapaata ulkoilua. Tyyne tosin ei märistä keleistä nauti ensinkään eikä näin ollen hirveästi arvosta ulkoiluakaan, jos on plussakelit. Koitan vähän pitää aidan vierustoja auki ja koiria päivittäin pihassa, että aitaus olisi mahdollisimman pitkään käyttökelpoinen. Siellä on sitten kiva riehua koirakavereiden kanssakin, kuten toissailtana yökylään tulleen miehen serkun "melkein-labbiksen"  Jimin tai eilen päivähoidossa olleen karhukoiramix Miskan kanssa. 

Aita tosin ei ollut Jiminpitävä, poika nimittäin tuli yli niin että heilahti. Tosin herra myös tiesi sen olevan kiellettyä, sillä kun sille ärähti, poistui se samantien takaisin aitaukseen. Meidän suuruudenhullu Tyynekoira kuvitteli kykenevänsä myös moiseen suoritukseen, ja vimmatusti koitti useita kertoja loikkia aidasta yli. Melko laihoin seurauksin. 

Meidän koulutustuokiot on rajoittuneet viime aikoina lähinnä ruokailuhetkiin, kun olen päivittäin teroitellut Pöystille istu- ja seiso-käskyjen eroa. Kivasti on asia alkanut mennäkin kaaliin. Laiska kotitreenaaja kun olen, pitäisi aina päästä treeneihin, että tulisi jotain tehtyä. Tänään kuitenkin terästäydyin, ja jätin Tyynen ulkoilemaan pihaan ja otin Pöystin aidan toiselle puolelle. Yllättyäkseni iloisesti. Koira seurasi katsekontaktissa, tuli luokse, seisoi, istui ja makasi paikoillaan ja jopa jäi liikeestä seisomaan! Kaikki tämä vapaana! Pieniä matkoja ja pieniä aikoja mutta yhtä kaikki, tämä nainen on enemmän kuin tyytyväinen.

Sunnuntaina sitten onkin paikallisen mäyräkoirakerhon järjestämä mäyräkoirakävely, johon lähdetään tapaamaan toivottavasti sankoin joukoin paikalle saapuvaa mäyräkoirakansaa. :)