Niinpä niin. Tyyne kuvattiin ja lastoitettiin sunnuntaina. Tiistaina soitin ja tämä lääkäri oli sitä mieltä, ettei leikkausta tarvita. Samana päivänä lasta oli kuitenkin niin pahoin liikkunut, että se piti mennä laitattamaan uudelleen paikoilleen - nukutuksessa tietenkin. Koko tiistain koiraparka oli ihan tokkurainen, kunnes puoliltaöin kuului alakerrasta piipaus minun jo ollessa nukkumassa. "Hei mamma, heräsin, tylsää, voitko olla miun kanssa ja kuules orja, tuossa ois myös pissit jotka pitäisi siivota!", tuntui koira sanovan istuessaan häkissään häntää heiluttaen.

Olevinaan paremmin jalkaan teipattu lasta alkoi kuitenkin liikkua jo seuraavana päivänä. Koiraa tuo ei näyttänyt haittaavan, vaan konkkasi sujuvasti jo pihassakin ja pissejäkin alkoi ilmestyä parin päivän tauon jälkeen myös ulkosalle. Koira on jatkuvasti iloinen ja leuan murtumasta huolimatta hyvin turvotettu ruoka kelpaa hienosti. Kuitenkin jo torstaina minun ollessani töissä, joutui mieheni käyttämään koiran lastan vaihdossa; kolmas nukutus viiden päivän sisään ja tämä akka alkoi saada tarpeekseen. Eihän tämä voi jatkua näin, lasta on puolet ajasta huonosti, koira jatkuvassa tokkurassa, miten hitossa sen pitäisi vielä päästä luutumaan? 

Lasta oli alunperinkin epäsopiva, vähän ihmettelin kun lekuri mallaili niitä ja mutisi ettei heillä oikein ole tällaista mäyräkoirakokoa (jalan lihas on hirmuisen "pullea" eli vaatisi syvän lastan, joka ei kuitenkaan olisi pinta-alaltaan iso), ja valkkasi kahdesta huonosta sen vähän vähemmän huonon vaihtoehdon. Minä hölmö en osannut asioita juurikaan kyseenalaistaa, kun kyseessä on kuitenkin lähiympäristössä taidoiltaan arvostettu lääkäri, mutta juteltuani muutamankin koiraihmisen kanssa, aloin vakuuttua, että ehkä tuota ammattitaitoa (ja halua hoitaa koira hyvin) on kuitenkin syytä kyseenalaistaa. Sain kaveriltani, joka on aktiivinen koiraharrastaja, kehotuksen ottaa yhteyttä klinikkaan vajaan parinsadan kilometrin päässä, hän sanoi omansa AINA vievänsä vain sinne mikäli tuollaisia ortopediä vaativia ongelmia on, ja minä tyttöhän sinne sitten soitin. Samana päivänä lähtivät Tyynen röntgenkuvat sinne sähköpostitse, ja tänään tuli kokeneen ortopedin mielipide: leikataan. 

Sain ajan jo maanantaille, eikä tätä päätöstä tarvinnut miettiä ollenkaan. Tyyne on koira parhaassa iässään, 4-vuotias, ja tämän hoidon onnistuminen vaikuttaa koiran koko loppuelämään ja sen laatuun. Toivottavasti seuraavaan kymmeneen vuoteen. Niinpä leikkaus on varmasti parempi vaihtoehto kuin vinksallaan oleva lasta ja toistuvat nukutukset sen paranteluksi. Nyt vain mamma täällä jännittää maanantaita ja sormet ristissä toivoo lastan pysyvän paikallaan sinne maanantaihin asti ettei edessä ole taas yhtä ylimääräistä rauhoitusta.

Pöysti ansaitsee sata pistettä käytöksestään, ensimmäisen päivän se vinkui ja kiukkusi, kun ei saanut leikkiä Tyynen kanssa, mutta on nyt kasannut itsensä ihan täysin, eikä kiukuttele enää ollenkaan. Eilen se oli maailman suloisin kun livahti sekunnissa miun jalkojen välistä ulos kun kannoin Tyyneä pihalle (tai no, ei ollut suloista livahtaa kun olin jo ihan varma että nyt sekin löytyy auton alta lytystä), ja juoksi minun ja siipan autojen väliin kotipihalla ja jäi siihen kiinteästi tuijottamaan miun auton ovea kuin sanoen, että saisko nyt sitä laatuikaa mamman kanssa, mennäänkö vaikka tokoon? 

Minulla on maailman suloisimmat ja reippaimmat koirat!