Alkukesä menikin kivuttomasti. Ihan liian kivuttomasti. Kokemuksesta tiesin, että jotain punkkeja vastaan täytyy kehittää, koska aiempina kesinä olen Tyynestä poiminut niitä viitisen kappaletta päivässä, ihan vaan koska en ole muistanut ajoissa hommata punkkipantaa. Ensimmäisenä kesänään meillä oli Tyyne tiineenä, jolloin mikään muu kuin yrttipanta ei ollut edes vaihtoehto. Ja sen jälkeen se onkin ollut ainoa, mikä meillä on ollut käytössä. Ei hermosto-oireita, ei hysteerisyyttä siitä, nuolevatko lapset pantaa vai ei, ei uimisen rajoittamista.

Pöystille laitoin yrttipannan huivin sisään, josko se vähän estäisi karvakauluria kulumasta. Koira pudotti huivin johonkin, ja joku viikko menikin ilman punkkeja, sitten niitä alkoi kertyä ihan kiitettävästi, ja nyt roikkuu jälleen huivi kaulassa. Tänään sitten huomattiin, että ainakin yksi kohta, josta punkki on kiskaistu irti, onkin alkanut tulehtua ja vuotaa valkoista mömmöä. Pikapikaa Betadinea kaupasta ja vahva puhistuskuuri siis päälle, ja yhtään jos menee pahemmaksi, niin sitten lekurireissu tulee. Ja seurantaan tarkemmin nuo aiemmatkin "reiät", samaten jos uusia tulee, niin puhdistukuuria vaan suorana poiston jälkeen. Enpä osannut moista osata edes pelätä, kun aiemmin on poistuneet ihan ilman mitään putsausoperaatioita. Nytpähän tiedän.

Muutenkin pitäisi karvaturria alkaa siistiä rennon kesän jäljiltä, reilun parin viikon päästä on vuorossa Kuopion näyttely eikä koira ole montaakaan kertaa kesän aikana harjaa nähnyt. Nyt siis jokapäiväinen kampaus jotta turkki on kunnossa näyttelypäivänä, ja varvaskarvojakin pitää vielä siistiä. Niille jo viime viikolla tein sellaisen nopean, huolettoman siistimisoperaation, jopa vaan olikin piiiiiitkän karvat varpaiden välissä tassun alla! Kyllä tuo lyhytkarvainen kaveri vaan on niiiin paljon helpompi. Laiskan naisen koira.