Niinhän se on, että kun täällä meillä päin on meneillään suunnilleen ainoa viikko vuodesta, jolloin kylällä on elämää, pitää siitä ottaa ilo irti kaikin tavoin. Perjantaina kävin itse viihtymässä ja hankkimassa päänsäryn, lauantaina käytin lapset muikuilla, jäätelöllä ja leikkiksellä, ja tänään sitten oli kaunis ajatus, että käyn koirien kera jollain terassilla päiväkaffella. Yhdellä iskulla ihmispaljoutta ja sitä missä Pöysti on erityisen huono - odottelua, kun mitään ei tapahdu. Ja vieläpä aina niin tyynen Tyynen seurassa, josko meidän Urpompi koira vaikka osaisi ottaa mammasta mallia.

Lämmintä oli aika reilusti, mutta se ei epäilyttänyt, auto on ilmastoitu joten se on tällä hetkellä viileimpiä mahdollisia paikkoja, ja kotona taas tuppaa rintamamiestalossa olemaan sisällä jopa kuumempi kuin ulkona. Joten koirat kyytii ja menoksi. No eipä mennyt kuten elokuvissa, joka terassilla kaikki varjopaikat oli tiukasti varattuja, joten käveltiin vaan vartin verran ihmisvilinässä (no se sentään sujui loistavasti), sitten viileällä autolla kotiin, kumpainenkin koira viileään suihkuun ja sen jälkeen pihan leikkikentälle spurttailemaan ja nurmikolle kierittelemään enimmät vedet pois.

Niinpä kotiin jäikin väsyneet ja onnelliset koirat, kun suuntasin töihin. Nyt vaan toivon ja odotan, että vielä tämän hulinaviikon aikana koittaa hiukan viileämpi päivä, jotta päästään jatkamaan harjoituksia!