Olen naureskellut joskus, että kun mäyräkoiria on olemassa kolmea eri karvanlaatua, ja meiltä kaksi jo löytyy, niin eiköhän meidän pitäisi vielä karkeakarvainenkin kaveri hankkia. Nyt sitten viikonloppu saatiinkin kokeilla tätä kolmen koiran laumaelämää ystävien lähtiessä juhlimaan häitä ja jättäessä koiransa, karkekarvaisen mäykkypojan, meille hoitoon.

Oli siinä naurussa pitelemistä. Laskin ensin koko lauman aidatulle pihallemme purkamaan enimmät energiat, kerran aiemmin ovat makkarat toisensa tavanneet, ja tiesin niiden tulevan toimeen keskenään. Tyyne tapansa mukaan seuraili sivusta, kun poijjaat riekkuivat ympäri pihaa. Välillä juostiin peräkanaa, välillä painittiin ja välillä sitten jopa astuivat toisiaan... Kunnon hevosenleikkiä siis! Sama meno jatkui sisällä, illalla vähän ilman viiletessä käytiin sitten lenkillä ja pojat pulahtivat uimaankin. Sen jälkeen meillä olikin melkolailla väsynyt lauma. Yöllä oli pikku konflikti, kun tielle päin oleva ikkuna oli auki ja pojat suurina ja mahtavina vahtikoirina päättivät käydä keskellä yötä ilmoittelemaan, että nyt siellä joku liikkuu. Tilanne rauhoittui, kun siirryin kellarista, jonne olin paennut kuumaa makkaria, makuuhuoneeseen lähemmäs koiruuksia.

Hauskaa oli se, että molemmat pojat ymmärsivät ilman mitään rähinöitä, että Tyyne on syytä jättää rauhaan. Se sai seurailla toisten touhuja sivummalta ylväästi omaan tapaansa, ja jätkät painivat keskenään. Minä, aavistuksen pentukuumeinen, sain löylyä kiukaalle huomaamalla, että kolmen koiran lauma toimii ihan loistavasti, ja kolme koiraa menee siinä missä kaksikin - ulkoilutuksetkin hoituivat ihan tyystin yhdessä erässä, yhden ihmisen voimin.

Loppuun vielä kuva "karvasuorasta", laatu on huono, kun en tuossa tilanteessan päässyt kameraan käsiksi ja jouduin turvautumaan kännykkään. Ja sanottakoon vielä, että karkkaria meille tuskin koskaan omaksi tulee, taitaa nuo lyhytkarvaiset olla miun juttu.