Nyt se on sitten tehty, meidän toinen verijälki. Sain luvan käyttää heinäpeltoa, jolta on heinät jo korjattu tältä kesältä pois - maasto siis TOSI helppokulkuinen näin alkuun. Ensi viikolla vapautuu pelto, jonka keskellä on pieni metsäsaareke, sinne pääsee sitten tekemään vähän vaihtelevampaan maastoon jälkeä. Pitää vielä jostain kehittää ihan pelkkää metsääkin harjoitteluun.

Kävin eilen tekemässä jäljen. Pellon reunaan, sienellä ja vähän laimennetulla naudan verellä. Pituutta jäljellä oli suunnilleen huikeat 20 metriä. Vähän on siis vielä matkaa tuohon maagiseen kilometrin matkaan!! ;) Sinne se sitten jäi vanhenemaan, ja saipahan kunnon sateenkin illalla niskaansa - ainakin tässä muutaman kilometrin päässä vettä tuli niin että lainehti!!

Tänä aamuna sitten, jäljen vanhennuttua reilut 20 tuntia, suunnattiin molempien koirien kanssa paikalle. Isäntä piteli Tyyneä sillä aikaa, kun minä pujottelin Pöystin valjaisiin ja nappasin liinan käteen. Vein koiran jäljen alkupisteelle, siinä se hetken haisteli osittain jopa kiinnostuneen oloisena, kunnes totesi, että paskat tästä, tuolla toisaalla on PALJON kivempaa. Jälki kahlattiin sitten läpi käskysanaa toistellen ja koiraa vahvasti opastaen, eikä se siltikään ihan loistavasti mennyt. Kaiken lisäksi olin varannut kuitenkin liian ei-houkuttelevat namut "kaadolle" eikä herra koira kiinnostunut niistäkään...

Sitten Tyyne valjaisiin ja vähän kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti samalle jäljelle kuin Pöysti hetkeä aiemmin. Häntä heilui vimmatusti aloituspisteellä, sitten vedettiin tasaiseen tahtiin jälki läpi nenä maassa, varmasti kuin juna kiskoilla. Ja kaadolla rajaton riemu. Hienoa Tyyne! Ensi viikolla tehdään mammakoiralle jo pidempi jälki, Pöystin treenatessa edelleen tuota pariakymmentä metriä.

Se, mikä minua tässä hieman harmittaa, on se, että olen haaveillut treenaavani Pöystiä ihan kokeisiin asti jäljellä, ja Tyyneä taas olen ajatellut harrastuttaa vain aktivointimielessä. Nomutta, töitä siis tiedossa, toivotaan, että uurastus tuottaa tulosta ja Pöystikin saadaan verijäljestä innostumaan. Ja mukavaa, että Tyyne hommasta tykkää, sillä kun ei ole mitään sen kummempaa omaa juttua kuin lenkkiseurana toimiminen, Pöystin ja minun yhteisiin touhuihin kun taas kuuluu toko ja näyttelyharrastus!