Pitkä aika on vierähtänyt päivityksittä! Koirat ovat olleen pari viime viikkoa vanhemmillani hoidossa, ja nyt kun tulimme niitä hakemaan, keksin, että täällähän on metsätilkku, johon pääsee ihan luvan kanssa verijälkeä tekemään ja Tyynen jalkakin on jo parantunut lähes ennalleen, hieman vaan lihaksia uupuu, joten ei muutakuin tuumasta toimeen!

Teimme ihan metsämaastoon molemmille koirille suorat jälkipätkät, ehkä sadan metrin mittaiset, pakastealtaan naudanverellä. Tunnin tai kaksi ne saivat vanhentua, ja sitten ensimmäisenä omalle jäljelleen herra Pöysti. Alkumakaus kiinnosti tosi kovasti ja samalla väistyi yksi huoli; veren haju ei herraa ainakaan hirvitä. Pienen pätkän seurasi jälkeä hienosti, sitten lähistöltä lähti lentoon iso lintu, ja TSÄDÄM; lintukoira Pöystin korvien väliin ei enää muuta mahtunutkaan. Isäntä sai päivän naurut kun meidän alle kymppikiloinen mäyrä vie minua ihan satanolla, kimpoili pitkin poikin ja minä ilman hanskoja ohuehko, karhea jäljestysnaru käsissäni... AUTS!!! Saatuani koiran rahoittumaan, mentiin jälki yhdessä loppuun ja kaadolla sitten kehuttiin ihan reilusti vaikka ei tuo nyt sitten ihan putkeen mennytkään. Huomenna jatketaan herran kanssa harjoituksia viiden metrin pihajäljellä. :)

Sitten oli Tyynen vuoro, mammakoira ei meinannut ensin kiinnostua aloituskohdasta ollenkaan, mutta sitten haisteli hetken ja lähti kuin lähtikin seuraamaan jälkeä. Välillä meinasi sotkeentua johonkin ilmavainuun mutta palasi takaisin jäljelle, ja omaan verkkaiseen tahtiinsa suunnisti minusta vain vähän haparoiden kaadolle.

Nyt sitten vaan kotipihatreeniä Pöystille ja selvittelemään, missä meilläpäin saisi jälkeä käydä tekemässä. Tokotreenit on kesälomalla, ja nyt sitten vaan lenkkeillään ja käydään näyttelykoulutuksissa, että ollaan sitten seuraavassa näyttelyssä Kuopiossa elokuun alussa kunnossa. Vähän haaveilin myös mäykkyjen erikoisnäyttelystä syyskuun alussa...

Iltalenkki käveltiin Helvetinkolun hienoissa maisemissa, ja päästiin saamaan myös maistiaisia siitä, mitä on Pöystin vesihulluus. Toissapäivänä jo nauratti, kun koira kalasti nameja vesiastiasta, ja osasi laittaa kuonon veden alle niin, että puhalsi samalla nenästään kuplia, ettei vesi mene nenään, niin nyt sitten nähtiin, mistä tuo taito lienee peräisin. Koira nimittäin hyppi päätä pahkaa rantakiviltä veteen, ihan sama vaikka upposi veden alle koko hauva. Ja kaveri myös ui kuin saukko! Täysi vastakohta Tyynelle, joka vihaa vettä ihan yli kaiken paitsi sisäisesti nautittuna.

Huomenna sitten kotimatka täältä "mummolan" hoivista ja kohti normaalia kesäelämää!