Tyyne on ollut aikamoinen rähisijä lenkeillä vastaantuleville koirille. Olen diagnosoinut sen johtuvan pelosta, kun on kuitenkin aika kovia kokenut koirakaverin toimesta. Ollaan koitettu tavata kivoja koiria nenästä nenään, ja nyt sitten uusimpana metodina herkkunamit sekä naksutin. Namipussi seuraa nykyään joka ikisellä lenkillä mukana, ja eilen sitten koin ensimmäisen TODELLISEN onnistumisfiiliksen; kolme eri koiraa kohdattiin läheltä, eikä YHTÄÄN rähinää tai edes yksittäistä haukahdusta kuulunut. Kovasti sitten palkkasinkin Tyynen mielestä erityisen herkullisilla kuivatuilla kanapaloilla. Eilen pääsivät koiruudet myös juoksemaan vapaina lenkillä käydessä, ja niistä huomasi, että sitä on kaivattu; jopa hillitympi Tyyne pinkoi minkä kintuistaan pääsi, välillä aina miun luoksen hakemaan namin ja sitten taas mentiin ja lujaa.

Tänään oli sitten ensimmäinen näyttelykoulutus, johon Pöystin kanssa päästiin osallistumaan. Käytiin aamulla puolisen tuntia lenkkeilemässä ensin, etsiskelemässä nameja, herkkumaksat olivat pakkasesta loppu, kaupat vielä kiinni. R-kioskin valikoimaan eivät nakit eivätkä lihapullat kuuluneet, huoltsikalta löytyi sitten lihapullia ja ne olivat aivan nappivalinta, parempia kuin nuo uunissa paahdetut maksapalat! 

Ah ihanuutta, kun koira ensin lenkillä kasteli itsensä loskassa ja sitten mentiin koulutushalliin, jonka pohja on hienohkoa hiekkaa... Onneksi poika tykkää vedestä, joten peseytyminen on kivutonta! Ensimmäisen kerran oltiin hallissa eikä tämä oikeastaan menoa haitannut. Tänään oli muutenkin hyvä päivä; seisominen sujui, kuin myös porukassa toimiminen ja läheltä muiden kohtaamiset, koirien välissä pujottelut yms. Pöydällä oloakin päästiin kokeilemaan pari kertaa. Isoin ongelmakohta oli jälleen liike, joka tuppaa tyystin sammumaan, kun pitää liikkua nätisti; vauhti hiipuu ja koiraa pitää suorastaan vetää perässä. Joitain pätkiä liikuttiin jo ihan hienostikin, mutta tuossa on kyllä kovasti vielä työtä.

Myöhemmin sitten tehtiin vielä kotosalla pieni makkarajälki, vähäsen tuntui koira poissaolevalta eikä kovin aiheesta kiinnostuneelta, mutta kyllähän se maali sieltä löytyi. Niin, ja näyttelykoulutuksesta yksi kääpiömäyräkoiran omistaja, joka on myös jäljestämisestä innostunut ja koiransa kanssa sitä treenannut, sähköpostiosoitteita vaihdettiin, jotta päästään yhdessä harjoittelemaan kunhan lumet hupenevat!