On ollut varsin laiskaa tämä minun kirjoitteluni viime aikoina... Eipä meille sen kummempia kuulukaan, pari näyttelyä Pöystillä (EH, toisessa ERI, SA, AVK3), yksi verijälkiharjoitus (Tyyne loisti, Pöysti ei) ja kerran käytiin koeluolilla; molempien koirien eka kerta, ja pakko sanoa että meidän pikku halipusikoirista kuoriutui siell aikamoisia petoja! Oli hieno kokemus.

Eilen meidän laumassa tapahtui pienimuotoinen mullistus, kun Tassutarhalainen Fani, 7-vuotias ajokoira-saksanpaimenmix muutti meille sijaiskotiin etsimään uutta, pysyvää kotia. Fani ei ole ollut juuri laisinkaan muiden koirien kanssa tekemisissä, ja sitä kuvailtiin niiden kanssa hiukan araksi, äärettömän ihmisystävälliseksi sekä kiltiksi. 

Ensimmäiseen päivään sisältyi tietenkin kaikkea jännää. Tyyneen ja Pöystiin Fani tutustui hiukan jo tarhalla, jotta nähtiin, tulevatko ne toimeen hyvin. Reilun puolen tunnin automatka sujui täysin ongelmitta, ainoa, joka otti "kierroksia" oli Pöysti. Kotona päästin kolmikon piha-aitaukseen juoksentelemaan, josta Fani nautti silminnähden. Hyvin mahtuivat kaikki samaan pihaan, ja Fani tajusi, että Pöystille saa ja pitää ärähtää hiukan, jos se käy liian innokkaasti iholle. Koirasta lähti valtavasti karvaa, joten otin harjatkin esiin. Fani antoi harjata todella nätisti, ainoastaan paikalla pysymisen kanssa oli hiukan ongelmia, kun mieli paloi leikkimään uusien kavereiden kanssa ja haistelemaan pihan tuoksuja.

Sisällä oli hiukan rauhatonta lähinnä Pöystin takia, se kun käy aina vieraiden koirien kanssa ensimmäisen päivän pikkuisen kierroksilla eikä malta rauhoittua ollenkaan. Fani leikki hiukan, ja välillä komensi Pöystiä rauhoittumaan, ja hetkittäin meillä olikin ihan rauhallista. Fani itse oli ensimmäisestä päivästä lähtien todella rauhallinen sisätiloissa, vaikka leikki, se ei ollut mitään hillitöntä riekkumista ja vaikka uteliaana seuraa ihmisten touhuja, ei tunge kumminkaan iholle jatkuvasti vaan rauhassa seurailee tapahtumia vierestä. Meidän 6-vuotiaasta pojasta ei ole ollut moksiskaan. 

Lenkkeily sujui myös mainiosti, lenkitin koko lauman yksin. Alkuun Fani veti hieman, mutta tasaantui nopeasti ja oli helppo hallita. Koiria ei sattunut vastaan yhtäkään. Huomaa, että Fanille on juteltu paljon, ei-sana keskeyttää toiminnat myös sisätiloissa heti, "mennään nukkumaan" saa koiran rauhoittumaan paikoilleen jne. Imuria rouva vierasti hieman, ja jopa haukahti sille pari kertaa. Rankka päivä päättyi vielä pesulla käyntiin, otin Pöystin mukaan kylppäriin henkiseksi tueksi. Fani oli kauhuissaan tilanteesta, mutta antoi pestä itsensä nätisti; pari kertaa sitä piti kylläkin "hinata" lähemmäs suihkua kun houkuttelemalla ei suostunut tulemaan. 

Meillä koirat nukkuvat alakerran ja yläkerran välisessä rappukäytävässä porttien välissä, tilassa on pari reilun kokoista tasannetta puolivälissä ja ylhäällä. Ajattelin laittaa kaikki siihen nukkumaan, sillä alakerrassa on lastenhuone, johon en halua koirien menevän yöllä rapistelemaan, enkä myöskään huoli niitä oman allergiani takia yläkerran huoneisiin. Fani kuitenkin selvästi hieman pelkää rappusia, eikä suostunut rauhoittumaan rappuun. Pelostaan huolimatta kulkee kyllä tarvittaessa ylös ja alas portaita. Laitoin sitten Fanin pedin yläkerran käytävään, ylemmän portin ja meidän huoneen välille, ja vieraspatjan meidän huoneen ovelle "portiksi". Siihen hän rauhoittui oikein nätisti, ja oli heti talon tavoilla; mies lähtee aamuvuoroon niin varhain, että jättää vielä koirat nukkumaan ja mie sitten herätessäni ruokin ja ulkoilutan ne. Fania ei pätkääkään häirinnyt, kun isäntä häippäsi alakertaan vaan jäi tyytyväisenä jatkamaan vielä uniaan. 

Tänään on oltu kotosalla aamupäivä ja koirat ovat jo tosi rauhallisia kaikki. Iltapäivällä ne jäävät keskenään pariksi tunniksi, uskoisin senkin sujuvan ihan ongelmitta. =)

No niin, täällä on yskästä päästy. Merkkailukin on loppunut. Huomasin, että samoihin aikoihin kun sisälle merkkaaminen alkoi, kävi Pöysti "säännöstelemään" pissin määrää ulkona. Siis normaalisti, kun lorauttaa ekat pissit ihan kunnon satsin, niin ei tehnytkään sitä ollenkaan, kunhan ruikki. Julma mamma vähän säännösteli (entisestään) sitä, kuinka paljon ja intensiivisesti saa ulkoillessa haistella ja kas kummaa, hommahan alkoi toimia. Tietenkin koirat saa haistella, mutta Pöystin kohdalla kun huomaan, että alkaa olla liian herkku tuoksu, niin matka jatkuu samantien. 

Kun on ollut vähän tai ei yhtään lunta, on piha-aidoissakin korkeus riittänyt ja sallinut koirille vapaata ulkoilua. Tyyne tosin ei märistä keleistä nauti ensinkään eikä näin ollen hirveästi arvosta ulkoiluakaan, jos on plussakelit. Koitan vähän pitää aidan vierustoja auki ja koiria päivittäin pihassa, että aitaus olisi mahdollisimman pitkään käyttökelpoinen. Siellä on sitten kiva riehua koirakavereiden kanssakin, kuten toissailtana yökylään tulleen miehen serkun "melkein-labbiksen"  Jimin tai eilen päivähoidossa olleen karhukoiramix Miskan kanssa. 

Aita tosin ei ollut Jiminpitävä, poika nimittäin tuli yli niin että heilahti. Tosin herra myös tiesi sen olevan kiellettyä, sillä kun sille ärähti, poistui se samantien takaisin aitaukseen. Meidän suuruudenhullu Tyynekoira kuvitteli kykenevänsä myös moiseen suoritukseen, ja vimmatusti koitti useita kertoja loikkia aidasta yli. Melko laihoin seurauksin. 

Meidän koulutustuokiot on rajoittuneet viime aikoina lähinnä ruokailuhetkiin, kun olen päivittäin teroitellut Pöystille istu- ja seiso-käskyjen eroa. Kivasti on asia alkanut mennäkin kaaliin. Laiska kotitreenaaja kun olen, pitäisi aina päästä treeneihin, että tulisi jotain tehtyä. Tänään kuitenkin terästäydyin, ja jätin Tyynen ulkoilemaan pihaan ja otin Pöystin aidan toiselle puolelle. Yllättyäkseni iloisesti. Koira seurasi katsekontaktissa, tuli luokse, seisoi, istui ja makasi paikoillaan ja jopa jäi liikeestä seisomaan! Kaikki tämä vapaana! Pieniä matkoja ja pieniä aikoja mutta yhtä kaikki, tämä nainen on enemmän kuin tyytyväinen.

Sunnuntaina sitten onkin paikallisen mäyräkoirakerhon järjestämä mäyräkoirakävely, johon lähdetään tapaamaan toivottavasti sankoin joukoin paikalle saapuvaa mäyräkoirakansaa. :)

Iloiset uutiset: Tyynellä ei ole panikoimaani vikaa sydämessä, vaan ihan tuiki tavallinen kennelyskä. Pöystille asti oireet eivät ole tulleet, ja jos eivät tulekaan, ei tarvitse myöskään lääkitä. Tyynetylleröinen sai lepokehotuksen ja kymmenen päivän antibioottikuurin. Hiukan se on ollut nyrpeänä, kun Pöystiä on kuskattu lenkille ja itse on joutunut jäämään kotiin tyytymään vaan pikku pissityslenkkeihin, mutta toisaalta se vihaa näitä kurakelejä niin paljon, että on kumminkin salaa tyytyväinen kun ei tarvitse kastella varpaitaan pitkillä lenkeillä. 

Sitten alkoikin samaan syssyyn toinen ongelma. Pieniä ja isoja pissilänttejä alkoi löytyä sisältä, vähintäänkin kolmet päivässä. Ei auta ulkoilu, ei se, että ollaan samassa huoneessa; kusta ilmaantuu lattialle ja hyvin vaivihkaa, niin, ettei oikein saa tolkkua kumpi vihiäinen on asialla. Tyyneä epäilin ensin. Sillähän on aiemmin kerran ollut virtsatietulehdus juuri tällaiseen kura-aikaan. Tutkittuani antibioottien tuoteselosteen, hylkäsin tämän teorian; keuhkosairauksien lisäksi lääke tehoaa myös virtsatieongelmiin. No mutta, ehkä lääke käy kovin paljon munuaisten päälle ja aiheuttaa pissimisen tarvetta? Kerkesin jo osittain unohtaa koko jutun kun tilannekin hieman rauhoittui, kunnes eilen...

Tulin töistä kotiin, ja käytin koirat heti pihalla. Kävin olkkariin tekemään koulujuttuja. Tyyne makasi pedillään unessa, pöydän takaa huomasin sivusilmällä Pöystin häärivän siinä ympärillä jalat jäykkinä ja häntä pystyssä, ja yhtäkkiä olikin sitten iloisesti koko peti aivan kusessa. Samaten sitten siitä viereiseltä olkkarin matolta löytyi kahdet pissit. Herra Koira on ollut aika paljon hajujen ja narttujen perään viime viikkoina. Silloin tälle mammalle riitti, ja päätin, että nyt perhana syyllinen selvitetään, että voidaan alkaa sitten miettiä, mikä on lääke ongelmaan.  Julmaa mutta totta, Kiima-Kalle muutti häkkiin olohuoneen nurkkaan ja katsotaan, alkaako kuset kadota lattioilta. Vikahan voi olla myös hormonaalinen, lääkitystä vaativa, eli koira ei oikeastikaan hallitse eturauhasen toimintaa, mutta olisi tosiaan ehkä syytä ensin selvittää, kumpi koirista todella kuseksii. 

Nyt onkin rauha maassa, Pöysti on ihmeen tyytyväinen kohtaloonsa häkkikoirana, eikä pissiäkään ole ollut missään. Ulkona kyllä huomaa, ettei se tee normaaleja jättikusia, kun yön jälkeen mennään pihalle, vaan selkeästi säästelee ja ruikkii sinne tänne. Toisaalta minusta myös Tyyne pissii tavallista useammin ja pienempiä määriä kerralla... Huoh, ota noista nyt sitten selvä.

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille mäyristeni eloa seuraaville ja satunnaisille vierailijoille!

Niin vain on tämäkin blogi jäänyt liian vähälle päivittelylle, johtuen päivittelijän kiireistä... Kokopäivätyön lisäksi kun aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa, ja vielä tykkää vähän harrastaakin ja perheestä löytyy koirien lisäksi myös lapsia, alkaa aika olla melkolailla kortilla.

Rouva Tyyne on ollut hiukan huililla. Viime kuussa alkoi yskiä sellaista kuivaa yskää, ja minähän nopsasti diagnosoin syyksi matoset, kaivavat kuitenkin pihassa ja metsissä kaikki sonnat läpi, ja viimeksi keväällä oli madotettu niin olisikos tuo nyt ihme ollut. No, madotuspäivänä tehtiin vähän normaalia reippaampi lenkki, hölkäten pitkästä aikaa, ja sitten illalla matolääkkeet naamariin - siitäkös riemu repesi... Koiraparka yski ja oksensi valkoista vaahtoa, yski niin, että kun joi, oksensi aivan samantien. Josta sitten heräsi vihdoin epäilys jotta olisikos kyseessä kumminkin ihan perusyskä, rokotuksista huolimatta, onhan niitä pöpöjä monenlaisia. Että olisi villiintynyt tuosta hölkkälenkistä.

Muutama päivä otettiin rauhallisemmin, ja yskä katosikin. Eleltiin normaalia elämää lenkkeineen, kunnes viime lauantaiaamuna tuli jälleen raju yskäkohtaus. Koira kuitenkin on muuten ihan normaali, ei lämpöä, nuhaa, väsymystä. Päätin kokeilla vanhaa lääkettä valkosipulia, ja nyt on lauantaista lähtien syötetty kynsi päivässä ruuan joukossa. Tänään on jo neljäs päivä kun koira ei ole yskinyt laisinkaan. Toisaalta se on myös levännyt lauantaista asti, ulkoillut vain pakolliset pissalenkit, sillä kun minun matodiagnoosini oli väärä, tein pessimistinä uuden diagnoosin, sydänvian. Eläinlääkäriajan varasin maanantaille, ja sinne asti nyt huilaillaan joka tapauksessa. Saa tutkia sydämen ja muut mahdolliset vaihtoehdot, vaikka koira onkin jo oireeton. Hukkareissua ei joka tapauksessa tule, koska jos vikaa ei löydy, saa rokottaa Tyynen samalla.

Pöystin kanssa ollaan erikoisnäyttelyn jälkeen kotoiltu ja tokoiltu, seuraava näyttely on mahdollisesti 5.2. Miehikkälän ryhmänäyttely. Erikoisnäyttelyn tuliaisina oli EH, arvostelu muuten hyvä, mutta koska tuomari tykkäsi (ja kasvattaa itse) "showlinjaisia" mäykkyjä, oli hänestä meidän 9,5-kiloinen liian pieni ja karvaton. Jännää kun kolme edellistä tuomaria ovat juuri kokoa ja turkkia kovasti kehuneet.  Laitan senkin arvostelun tuonne omaan osioonsa, kunhan joskus on aikaa sen verran.

Tokossa on edistytty aika kivastikin, jopa luoksetulo koirakujassa on onnistunut ja koiran siis uskaltaa laskea kentällä jopa irti. Itse pitäisi ehkä reipastua vähän tuon kotona treenaamisen suhteen, meidän kotitreenit taitaa rajoittua lähinnä siihen ruuanantohetkeen... Nyt on koulutukset joululomalla tuonne tammikuuhun saakkaa, saas nähdä paljonko pakkaset sotkee touhuja silloin. '

Tällaista siis meille, koitan ensi viikolla päivitellä eläinlekurikuulumisia. Mukavaa joulunodotusta lukijoille!

Niinpä olin siis ilmoittanut Pöystin Kuopion kansainväliseen koiranäyttelyyn, kun "eihän Kuopioon ole tästä pitkäkään matka". Nojoo, ilmoittautumisen JÄLKEEN vilkaisu Google Mapsiin kertoi matkaan menevän 3,5tuntia. Per suunta. No mutta eihän siinä mitään, sain hyvää matkaseuraa kaverista ja hänen karkeakarvaisesta mäykystään. Ainoastaan sitten kävi niin, että karkkarien arvostelu alkoikin jo aamukymmeneltä, eli yhdeksältä oli oltava paikalla, eli lähtö valkeni aamuviideltä, Pöystin arvostelun alkessa arvion mukaan kello 12.40.

Pojat saivat väliseinällä jaetun häkin majapaikakseen sekä autossa että näyttelypaikalla, oman kaksion siis. Me ihmiset olimme varustautuneet tuttavalta lainatulla näyttelyteltalla, kuivalla vaatekerralla sekä eväillä. Tasan viideltä noukin kyytiin väsyneen ja hieman kohmeloisen, edellisenä iltana Tyky-päivää viettäneen matkaseurani koirineen, ja matka saattoi alkaa. Kivasti se menikin, liikennettä ei ollut nimeksikään ja niin olimme Kuopin ABC:llä aamukahveella jo vähäsen kahdeksan jälkeen. Siitä sitten raviradalle, sujuvasti rokotustodistusten tarkistuksen kautta kehän laidalle teltan pystytykseen. Pientä konsultaatiota tarvittiin ja saatiin, onneksi nuo Peten koiratarvikkeen teltat on melko yleisiä niin samanlaisia löytyi ihan naapurista useampiakin, ja teltta saatiin kunnialla pystyyn. Sitten vaan kaksio sinne ja odottelemaan, käytiin siinä kiertelemässä myyntikojuja ja katseltiin tuomarointia, ehkä vähäsen kauhullakin, melko tarkan oloinen kun oli tuo herra belgialainen.

Kaverin karkkarin kehä meni hienosti, ainoastaan pöydälle menoa odotellessa tuli koiralle kakkoshätä, onneksi oli myyntikoju vieressä ja minä kävin hädissäni ostamassa pojille kakkapusseja - vaaleanpunaisia tietenkin... Ei siinä kiireessä ehtinyt väriä valikoida. EH:n saivat ja kivan arvostelun, ja koira pääsi kaksioon huilimaan. Sen verran rennosti osasivat jätkät tilanteen ottaa, että molemmat olivat jossain vaiheessa päivää ihan umpiunessa kahdella pikku kerällä häkissä!

Melko vähän oli ilmoittautunut tuttuja koiria, mutta yhden bongasin ja kävin moikkaamassakin; Tyynen siskon pojan! Aika paljon oli samaa näköä, tosin reippaastipaljon urosleimainen koira oli. Sitten tulikin meidän vuoro mennä kehään, neljä koiraa oli yhteensä avoimessa luokassa. Pöysti esiintyi tosi kauniisti, ainoastaan pöydällä olisi saanut seistä rauhallisemmin ja olla pussailematta tuomaria. Liikkui hienosti ja seisoi nätisti, eikä välittänyt ympäristöstä tuon taivaallista. Arvostelun viimeinen lause olikin "happy tail". :D ERI oli arvostelu, ja neljästä koirasta sijoituimme toisiksi. Todella tyytyväinen olen, etenkin, kun tuomari tosiaan oli melko tiukan  oloinen! Laitan arvostelun kokonaisuudessaan tuonne näyttelytulos-sivulle.

Sitten vain teltan purkuun, ja tässä vaiheessa on kyllä todettava, että olisi ollut paljon parempi lähteä ilman koko telttaa... Nimittäin juuri, kun olimme sopivasti aloittaneet purkamisen, alkoi sataa ihan kaatamalla vettä, ja siinä teltan purussa kastuimme sitten tosi kivasti läpimäriksi. Aika isolta se teltta näytti illalla, kun pystytin sen olohuoneeseemme kuivumaan! Iltaseitsemältä olimme kotona, eli sellainen 14 tunnin reissu tuosta kehkeytyi, mutta päivä oli mukava! Seuraava koitos onkin sitten mäyräkoirien erikoisnäyttely Lohjalla syyskuun ensimmäisenä lauantaina, ilmoittautukoon jos joku blogini lukijoista on sinne lähdössä, olisi kiva törmätä!